Myönnetään, itsekurini on aina ollut huono, ja taipumukseni siirtää tekemisiä "sitten huomiseen" ylitsevuotava. Projektini ei ole oikein ottanut tuulta alleen vielä, vaikka edistystä onkin että olen nyt kolmena päivänä peräkkäin syönyt kunnon lämpimän ruuan.

Kävin lääkärillä (työhöntulotarkastus) viime keskiviikkona, ja kolesteroliarvoni on 5. Koska olen kasvisyöjä se voi olla pääasiassa "hyvää kolesterolia", mutta tämä on silti ongelma. Äidilläni on verenpainetauti ja isällä sepelvaltimotauti, eli sukurasitus sydän- ja verisuonitauteihin on melkoinen. Lääkärissä käynnin jälkeen muhun iskikin aivan hillitön kuolemanpelko, tai sen pelko millaista elämäni tulee olemaan +40 vuotiaana jos jatkan näin. Pelosta motivaatiota tai jotain.

Äiti alkoi laihduttamaan joulun jälkeen. Saan jatkuvasti kuulla hänen kommenttejaan "sovitin sitä hametta jota käytin viime kesänä, eikä se pysy enää mun päällä" "olenko todella ollut niin tuhti että se ja se vaate on kiristänyt" jne jne. Olen tottakai iloinen äitini puolesta, mutta haluan samaa itsekin. Minäkin haluan vetää vanhat lempihousuni jalkaan ja todeta että ne istuvat samalla tavalla kuin 4 vuotta sitten.

Onneksi asun pienellä paikkakunnalla ja täällä riittää metsää jota kiertää. Luonnossa kävely on todella rentouttavaa, eikä tarvitse lähteä kauas kotoa kun pääsee jo luonnon rauhaan ja hiljaisuutee.

Lihaskunto-ohjelma pitäisi tehdä. Ja ennen kaikkea, sitä pitäisi noudattaa! Koska haluan lihakset, kunnon lihakset.