Kas, mitä tapahtui? Sama kuin aina ennenkin, alkuinnostuksen jälkeen on unohtunut blogi, liikunta, syöminen, kaikki... Tai ei unohtunut, tottakai se on mielessä kaikki, mutta motivaatio, se on se mikä on kadonnut. Lihaskunto-ohjelma? Sitä ei koskaan tullutkaan. Terveellinen syöminen? Haha you wish, muutama kunnollinen lämmin ateria viikossa, ja loput syömisestä on napostelua jolla pidetään vain nälkä kurissa. Ja sit kaikki muu. Rahaa on mennyt, siksi koitan nyt pitää muutaman "älä osta mitään"-päivän, koska mä en ihan oikeasti tarvitse mitään! Vuokran ja laskut maksan, mutta muuten mun ei tarvitse ostaa muuta kuin ruokaa, jota nyt on kyllä ihan tarpeeksi kaapeissa. Mun pitäisi vain jaksaa valmistaa jotain, mutta kauppaan meno, riisikakkujen, leivän tai muiden sellaisten helposti valmistettavien ja syötävien naposteluruokien ostaminen olisi vain paljon helpompi vaihtoehto, kuin tuon riisin keittäminen. Jos ikinä aion päästä tästä maasta tai edes tästä kaupungista yhtään minnekään maailmalle seikkailemaan, tarvitsen rahaa. Sen säästämistä ei voi koskaan aloittaa liian aikaisin.

Olen tähän aikaan hereillä, koska pääsin töistä lähtemään neljän maissa (kyyl, työskentelen baarissa), ja tää tarkoittaa sitä että nukun huomenna pitkään, näen ehkä yhtä kaveria joka saapuu kaupunkiin, käyn sen kanssa kaljalla (!!! ONGELMA !!!) ja lööbaan ja olen vaan enkä saa mitään oikeasti aikaiseksi, laihtumisen eteen tehtävät työtkin on haave vain.

Täytän lokakuun alussa 20 vuotta. Tahdon siihen mennessä olla edes vähän laihempi, edes vähän kauniimpi niin että voisin silloin juhlia hyvännäkäöisenä ja hyvinvoivana. Siinä yksi välitavoite-etappi matkallani, -4kg ei siihen mennessä kuulostaisi yhtään pahalta. Aikaakin olisi pari kuukautta, eli 2kg/kk... Liian vähän vai liian paljon, en tosiaan tiedä koska en ole ennen laihduttanut enkä tiedä yhtään mitä tahtia paino putoaa, ja miten edes saan sen putoamaan. Alussa kuulemma nopeammin. Toivotaan siis parasta! Viimeksi kun kävin vaa´alla, näytti se hirmuiset 60kg. Eli 56kg paino lokakuun 1. päivään mennessä niin olen tyytyväinen. Kiitos.

Aion jatkaa kirjoittelua tähän blogiin oikeasti. Paras tapa pysyä motivoituneena, toivottavasti.

Sekava teksti, tiedän, mutta näin alussa on kamalasti sanottavaa ja kaikki tulee mieleen päällekäin, eikä asiaa auta yhtään se että olen nyt niin väsynyt ettei silmät tahdo pysyä auki. Painun siis pehkuihin.